mina

Anteeksi etta en ole kirjoittanut.. olen ollut todella kiireinen viime aikoina...

Olen asunut yksin jo muutaman viikon. Elämä on hyvin erilaista mihin olen tottunut. On hiljaista, vain minä ja omat sotkuni. Odotan innolla että saan kämppiksen! Nyt tyydyn musiikin kuunteluun ja meditoimiseen. On tervettä olla itsekseen ja ajatella. En kuitenkaan kestäisi tätä kauaa. Tarvitsen jonkun lähelleni. Scotin perhe on ollut hyvin lähellä arkista elämääni, josta olen erityisen kiitollinen. He ovat kuin varavanhemmat minulle. Olen aina tervetullut sisälle! Kiitän siitä.

Tunnen itseni tylsäksi, koska en halua järjestää mitään suurimpia bileita kotonani.. no kai sekin aika tulee joskus. Suurin syy on, että haluan pitää paikat siisteinä. Siinä on äidille ihmettelemistä… Miksi on tultava toiselle puolelle maailmaa ja aloitettava pikkutarkka siisteys. En tiedä, mutta se on kai helpompaa, kun on vain itseni joka sotkee tai ei.

Olen saanut ihania ystäviä koulusta. Opettajat ovat mukavia, joka tekee opiskelemisesta niin paljon antoisampaa. Päivät eivät ole mahdottoman pitkiä, joten ehdin toteuttamaan itseäni vapaa-ajalla.. hehe.. Valitettavasti kotityöt syövät paljon aikaa. Sehän on tarkoituskin jenkkikoulu menetelmässä. Niiden ei aina tarvitse olla akateemisesti hyödyllisiä, mutta kunhan vain opiskelevat jotain. Kaikista turhin on tietokoneella tehtävät matikan tehtävät. Niiden tekemiseen menee 10 kertainen aika, koska joudun laskemaan jokaisen ensin paperille, ja sitten kirjoittamaan vastauksen koneeseni. Kaiken lisäksi kone ei anna sinun vastata kuin vain oikein… huhh..

Hawaii Pacific Univercity

Muuten.. kaikki on tervettulleita! Olen mielellani tourguide, koska paikat ovat vihdoin tuttuja minulle!

Uusi alku

Hei

Uusi elämäni on alkanut sujua jo ihan hyvin. On vaikea uskoa, että nyt on itse hoidettava monia asioita, joita aikaisemmin olen pitänyt itsestään selvyytenä. Sitä alkaa huomaamatta arvostamaan vanhempiaan todella paljon! Onneksi minulla on avian mahtavat vanhemmat, en voisi parempia toivoa. Eli ei kuristakaan ole ollut haittaa…

Itse saarelle tulo ei ollut helppoa. Mieli oli täynnä aatteita ja oli vaikea luopua ihanista ystävistäni suomessa. On taaas aloitettava puhtaalta pöydältä ystävien metsästys. E ei ole nii helppoa jos asuu yksin ja kaukana koulusta. Kaikesta huolimata kotiutumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin. Tapasin erään Sara tytön(ruotsista), jonka kanssa olen viettänyt eniten aikaa. Hän on todella mukava ja olemme tukeneet toisiamme koulun aloitamisessa, huonekkalujen metsästyksessä ja ties missä.

Asun vielä muutaman päivän Mr. ja Mrs. Scotin luona. Olen nykyään kuin heidän oma tyttärensä, mikä lämmittää mieltä suunnattomasti. Vietän kovasti aikaa heidän kanssaan, menemme leffaan, salille, syömään tai muuten vain istutaan kotona ja puhutaan. Hoidan tietysti kotityöt oma-aloitteisesti, joka on vähintä mitä voin tehdä. He toivoisivat kovasti että auisin vielä pitkään heidän kanssaan, enkä muuttaisi pois. Se lämmittää sydäntäni.  Tiedän että minulla on aitoa tukiverkostoa täällä, mikä on todella kallisarvoista. Kaikista iloisin olen suhteestani heidän tyttäreen Kristeniin. Yleisestiottaen hän ei ole kovin hellä vieraita kohtaan. Kaikesta  huolimatta tulemme hyvin toimeen ja menemme tänäkin iltana yhdessä syömään. Kristen on kampaaja ja haluaa kokeilla erilaisia värjäyksiä hiuksillani ja tehdä Brazilian Blowout suoristus hoidon hiuksiini. Saa nähdä mitä tuleman pitää…

            Koulu alkoi mukavissa merkeissä. Osallistuin orientaatio viikolle, jossa pääsin tutustumaan uusiin ystäviini ja käsiksi koulun tiloihin. Oli tärkeää, etten jättänyt muutamaa info-tilaisuutta käymättä, sillä sain erittäin tärkeää tietoa oleskelu- ja työlupaan sekä kouluun koskevista ykdityiskohdista. Vaihdoin lukkarini miltei kokonaan myös. Nyt opiskelen matikkaa, kirjoitusta, kommunikaatiota, tietokone ohjelmistoon pohjautuvaa ainetta, teatteria, kieltä, sekä soitan koulun jousiorkesterissa. En halunnut liian täyspainoista lukujärjestystä, joten tälläinen tästä sitten tuli…(käytin tosin maksimi määrän kursseja…hehe)